maanantai 23. huhtikuuta 2007

Sanojen voima

Sanojen valtakunnassa on sanoja. Kuuntelijan korvat kuulevat, mutta kuunteleeko ihminen.



Oli lepohetki, pakollinen. Piti saada työtuoliin virtaa, joten siksi aikaa tieni vei sänkyyni. Tuoli jäi sängyn vierelle ja tein ison työn, jotta johdot olivat oikein kytkettynä tuoliin ja virta päällä.


Rojautin ruhoni sängylle ja astellein ruotoni suoraksi, sekä nostin jalkani ylös, sähköllä. Ei tätä peiton alle pujahdukseksi voi sanoa, kaikki tapahtuu, jotenkin hankalasti... Joku on uittanut minut tervassa, haju vain puuttuu ja ne höyhenet.
Sillä hetkellä ei naurata.


Sängyn vierellä olevalla pöydällä oli kaikki tarvitsemani. Laitoin korvanapit korviini ja kuuntelin musiikkia. Tällä kertaa kuuntelin Johanna Kurkelan cd:tä Hetki hiljaa.
Aah, olin itse päässyt tähän olotilaan. Vihdoinkin, vain olla ilman ponnisteluja.


Rauhallista .... puhelin soi. Ähkien käänsin itseäni ja hamusin puhelimen käteeni.


Ystävä, sieltä jostain. Puhelua kesti muutama minuutti, sillä makuuasennossa puhuminen minulle on todella hankalaa. Siinä puhelun aikana jälleen huomasin sen, ettei hänkään jaksa kuunnella mitä minulla on sanottavana. Ehkä tästäkin syystä lopetin puhelun aika pian, en jaksanut toistaa jo kertomaani asiaa.


Puheeni on vielä selvää, kun tietyt asiat ovat kohdallaan ja kuulija jaksaa kuunnella. Nähdessäni kuulijan katsee pälyilevän muualle, menee minulta mielenkiinto puhua mitään. Kieltämättä, se tilanne oli jo olemassa terveenä ollessani.


Väsyneenä puhuminen on raskasta, samoin voimakkaan tunnelatauksen aikana. Eikä makuuasento ole paras mahdollinen. Joku päivä puheeni on helppoa, toisena päivänä kuulija joutuu pinnistelemään kuuloaan ja pistämään aivonsa töihin, jotta saa selvää. Minulle puhuminen, kuin kivirekeä perässään vetäisi.
Niin ja eräs tärkeä asia on hyvä muistaa, syödessä ei puhuta.
Ai niin, vaikka puheeni on välillä hankalaa, niin eräs asia on huomioitava. Aivoni toimivat ja ymmärrän kaiken. Puhuminen vain on hankalaa.




Jossain vaiheessa kävin voice massage -hieronnassa. Hyvä juttu ja sopii minulle. Siihen hommaan tarvitaan todella ammattilainen tekijä. Kuka vaan hieroja ei sitä saa tehdä. Kaulan seutu on erittäin herkkä ja vaarallinen alue.
Harmi on, ettei Kela hyväksy tätä korvattavaksi ja kaiken maksan itse.




Lapseni sanoi joskus, että hän ei ole huolissaan jos minun jalkani ovat pois pelistä, mutta jos puhe menee niin silloin hän on huolissaan. Ilman jalkoja selviän mistä vain, mutta ilman puhetta...

Tuo on totta! Itsekin kaipaan helppoa puhumista. "Papupata" on todella liemessä jos puhe loppuu.
Kommunikointi ihmiselle on tärkeää, vaikka kaikki eivät jaksa välittää toisen sanallisesta ilmaisusta.



Tähän on tottuminen, puhe häviää pikkuhiljaa. Tämä on niin väärin, koko sairaus on väärin! *rumasana*




On niin paljon sanoja sanottavana.


Ei kommentteja: