Unella on elämää eheyttävä voima. Kuinka tärkeää hyvä uni onkaan päivän seikkailuun!
Tänään heräsin "silmät ristissä", pitkän yön nukuttuani. Pitkästä aikaa oli hyvä yö, jalat eivät sätkineet ja tehneet omiaan. Peittokin oli paikallaan ja minä sängyssä. Joskus tulee mieleeni, että jos lähden unissani kävelemään. Miten sitten kävisi? Taitaisin herätä lattialta, ennen kuin pääsisin makuuhuoneen ovelle.
Joinakin öinä jalkani pomppivat pyytämättä ja silloin ei nukkumisesta tule mitään. Eilen oli hierontaa ja jalat saivat kyytiä. Hieronnan jälkeen tuntui kuin miljoona muurahaista kulkisi edestakaisin. Oli ihanaa tuntea jalkansa olevan olemassa, vaikka niitä pisteli ja nipisteli. Aineenvaihdunta ja verenkierto olivat taas vaudissa.
Vähän aikaa sain ihailla sutjakoita jalkojani. Vielä nytkin ne ovat sorjana, hih.
Joskus jalat ovat kuin puupökkelöt, eikä siirtyminen ole silloin helppoa.
Tämä pyörätuolissa istuminen saa minulla aikaa alaraajaturvotusta. Jumppa altaalla tai kuivalla, lymfa ja hieronta antavat helpotusta aineenvaihdunnalleni. Tahtoo tuo liikkumattomuus saada kaikkea aikaan. Sisäelimetkin hakevat eri paikkoja sisälläni. Maksa on eri mieltä melkein kaikesta. Lääkkeitä on olemassa nesteen kertymiseen, mutta maksani ei pidä lääkkeistä.
Eilen oli vasen etureisi niin jäykkä, että seisomaan pääsy oli todella vaikeaa. Pitää lisätä venytyksiä. Käsissä ei ole niin paljoa voimaa, että vetäisin väkisin itseni pystyyn.
Minulla on eräässä vaatekaapissa pari kahvaa, joista otan kiinni ja nousen ylös tuolista. Kaikki on laskettava tarkkaan, p-tuoli pitää olla just oikeassa paikassa ja oikeassa kulmassa. (Nyt taitaa olla matematiikasta jotain apua.)
Kuinka tärkeää ihmiselle on liikkuminen. Tässä tilassa pienetkin liikkeet tekevät hyvää.
Ihmisen anatomia on ihmeellinen juttu ja kaikelle on tarkoituksensa. Näillä jaloillanikin ja nämä käteni, saati maksan olemassaollo. Niin tai pienen pieni solu. Mitä kaikkea on minussa, ilman rahaa.
Kuitenkin kun jokin asia menee kehossani pieleen, niin olen riippuvainen rahasta. Avusta. Jopa armeliaisuudesta (se asenne, syvä huokaus).
Muurahaiset ovat liikkeellä jatkuvasti ja rakentavat pesäänsä tai hoivaavat poikasiaan. Työteliästä porukkaa. Sitä elämää, joka on luotu niiden tehtäväksi. Sairastuvako ne, varmasti. Mikä on niiden kohtalo?
Entä minä? No, en ole muurahainen, olen ihminen.
On tämä niin väärin, en minä tätä sairautta ole halunnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti