Olemmeko sitä, mitä haluamme muistaa?
Tänään taitaa olla taas kysymyspäivä. Tuskin kysymyksilleni saan vastausta, mutta on mielenkiintoista itse pohdiskella asioita. Tehdä kysymyksiä ja hakea vastauksia.
Kuka minä olen?
Nimi minulla on ja sukupuukin on versonut oksia. Tiedän historiani. Vai tiedänkö?
Elämän koulu on minua muokannut ja itse olen valinnut kulkuni suunnat. Olenko valinnut? Olen, valitsin runsaiden ehdotusten joukosta sen joka tuntui itselleni omimmalta. Valitsin tieni pois kotikonnuilta ja matkasin maailmalle. Suunnittelin kulkuni vapaaksi vapaana.
Olenko vapaa?
Sairastuin ja vammauduin. Tätä en valinnut, mutta se tuli. Vielä olen vapaa, osittain. Miellän vapauden fyysiseksi, liikkumiseksi, toiminnalliseksi.
Olenko vapaa mieleltäni? Rehellisesti ... olen ja en. On hetkiä, jolloin annan ympäristön vaikuttaa itseeni ja kahlitsen itseni siihen. Vapaus on silloin kyseenalaista.
Mielessäni on kipuja ja epävarmuutta. Sitä mikä on mieleni ajatuksissa, ei kukaan voi minulta riistää. Ei silloinkaan, kun fyysinen kehoni toiminnat pätkivät tai ovat poissa pelistä. En minä tiedä, millaista on olla täysin riippuvainen toisen avusta.
Minä elän tässä ja nyt, en huomisen mielikuvissa tai tilastojen valossa.
Kauppamatkallani kuultua.
Pieni lapsi äidilleen:
- Äiti, miksi tuo täti on tuollaisessa tuolissa? Miksi täti ei kävele?
Äiti:
- Hys hiljaa, ei tuollaista saa kysyä?
Eräänä päivänä
Istuin manuaalisessa p-tuolissani pihalla ja odotin taksia. Luokseni tuli pieni tyttö ja hän kysyi:
- Miten tuolla peruutetaan?
Tänään taitaa olla taas kysymyspäivä. Tuskin kysymyksilleni saan vastausta, mutta on mielenkiintoista itse pohdiskella asioita. Tehdä kysymyksiä ja hakea vastauksia.
Kuka minä olen?
Nimi minulla on ja sukupuukin on versonut oksia. Tiedän historiani. Vai tiedänkö?
Elämän koulu on minua muokannut ja itse olen valinnut kulkuni suunnat. Olenko valinnut? Olen, valitsin runsaiden ehdotusten joukosta sen joka tuntui itselleni omimmalta. Valitsin tieni pois kotikonnuilta ja matkasin maailmalle. Suunnittelin kulkuni vapaaksi vapaana.
Olenko vapaa?
Sairastuin ja vammauduin. Tätä en valinnut, mutta se tuli. Vielä olen vapaa, osittain. Miellän vapauden fyysiseksi, liikkumiseksi, toiminnalliseksi.
Olenko vapaa mieleltäni? Rehellisesti ... olen ja en. On hetkiä, jolloin annan ympäristön vaikuttaa itseeni ja kahlitsen itseni siihen. Vapaus on silloin kyseenalaista.
Mielessäni on kipuja ja epävarmuutta. Sitä mikä on mieleni ajatuksissa, ei kukaan voi minulta riistää. Ei silloinkaan, kun fyysinen kehoni toiminnat pätkivät tai ovat poissa pelistä. En minä tiedä, millaista on olla täysin riippuvainen toisen avusta.
Minä elän tässä ja nyt, en huomisen mielikuvissa tai tilastojen valossa.
Kauppamatkallani kuultua.
Pieni lapsi äidilleen:
- Äiti, miksi tuo täti on tuollaisessa tuolissa? Miksi täti ei kävele?
Äiti:
- Hys hiljaa, ei tuollaista saa kysyä?
Eräänä päivänä
Istuin manuaalisessa p-tuolissani pihalla ja odotin taksia. Luokseni tuli pieni tyttö ja hän kysyi:
- Miten tuolla peruutetaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti