Koneellinen ilmanvaihto, astianpesukone, tv, mikroaaltouuni, tekniikkaa… Arkitoimet ovat huomioitu. Apuvälineet monenmoiset ja tekniikasta on apua monessa. Niistä en valita.
Tekeekö tekniikka onnelliseksi? Auttaa monessa asiassa ja tässä tilassa on hyödyllinen, niin päivällä kuin yölläkin.
Tuo digiboxi on taas rikki ja takuuaika ummessa. Mikähän väläys tuokin oli? Voi olla hyväkin juttu, mutta keskeneräinen. Nytkin vielä tietyt kanavat ovat kadonneet, eilen illalla klo 21.00 aivan itsestään. Maksan televisioluvan, saakohan rahaa takaisin kun kanavat eivät näy? Tuskin! Vihaiseksi tekee.
Tekniikka on loistavaa, jos ei ole ”maanantaikappale”.
Olenkohan minä maanantaikappale? Vaikka laskelmien mukaan syntymäpäivänä oli keskiviikko.
Olen ihminen, en tekniikkaa.
Elämäni on ollut monen kirjavaa ja siihen on mahtunut niin suruja kuin ilojakin. Minulle on sanottu, eikö ole ihanaa, että on kokenut kaikenlaista. Nyt voi muistella, että tulipa koettua sekin.
Niinkö!!!
Elin elämääni ja koin hyviä asioita. Tänään haluan niitä samoja asioita, sillä ne olivat hyviä, en halua vain muistella. En ole kiikkustuolissa istuva ja mennyttä muisteleva. Sitä paitsi, olen pyörätuolissa. Minä olen parhaassa iässä ja minulla olisi mahdollisuus kokea ja tuntea. Niin, koen ja tunnen nytkin. Huokaus!
Tunteet. Mitä ne ovat?
Karkuun juokseva rakkaus, jota kiinni ei saa. Pyörätuoli ja sairaus, pelottava yhdistelmä. Karkuun!! ”Ei sille kannata rakkautta antaa, sehän kuolee kohta.”
Kaukana asuvat läheiset, jotka elävät omaa elämää. Suku, ihana asia – mutta, onko aina hyvä? Hekin tarvitsevat oman elämän. Rakkaushalaus.
Ikkunan takaa katsottuna näkee elämää, oma koti alkaa tuntua tunkkaiselta (enkä tarkoita, etteikö olisi tuuletettu). Olisi ihanaa tuulettaa palkeitaan, myös puhumalla.
Paleleva sydän, paleleva mieli.
Teennäistä huolenpitoa. Oven sulkemisen jälkeen, poissa silmistä poissa mielestä.
Keittiö on olemassa ja lattia on likainen, vaikka vasta on puhdistettu.
Kiukkua, kun sapettaa tämä kaikki.
