Olen kesästä asti vaatinut pääsyä ylävatsan ultraääneen. No ajan olen nyt vihdoin saanut 18.1.2008. Ylävatsani turpoaa ja oikea puoli on tuskaa täysi. Nyt myös vasen puoli osoittaa oireita. Lääkärissä olen käynyt, terkkarissa. Jooh! Ei ole vikaa, istumisen syytä, mutta ota kipulääkettä; sanoi lääkäri.
Yhtenä yönä taas valvoin ja kärsin, vatsa oli kuin ilmapallo. Aamulla soitin terkkariin ja pyysin ohjeita, kotihoitoon. He tilasivat minulle kiireettömän ambulanssin. Piti mennä tutkimuksiin ja minä olin onnellinen, nyt selviää missä on vika. Saan hoitoa ja ohjeita.
Makasin koko päivän samassa asennossa. Päätyä kyllä nostettiin ja laskettiin. Veskitarpeille pääsin, kun hoitajilla oli tilaisuus. Saattoi kestää, vaikka ennakoin. Ja minä kyykin kolmen hoitajan tuijottaessa minua. Yksityisyydestä ei tietoakaan. Kolme naista sähläsi ympärilläni, avustajani tekee sen yksin mitä nuo kolme kuuntelematta. Annoin ohjeita, mutta eivät he kuunnelleet ja meinasi tulla vahinkoja. Avustajani kuuntelee.
Niin, kuuntelemisesta tuli mieleeni. Kerroin moneen kertaan ylävatsani ongelmasta. He tutkivat alavatsaa. Eivät edes uskoneet, kun sanoin, ettei minulla ole ongelmaa siellä, vaan ylävatsassa ja oikeassa kyljessä.
Sitten oli taas luonnollisten tarpeiden aika. Henkilökunta oli vaihtunut. Eivät kuunnelleet taaskaan. Kun vihdoin ja viimein heikolla äänelläni sain vaatimukseni perille, kuulin erään hoitajan sanovan, se oli sittenkin oikeassa. Sillä lauseella, muiden asioiden suhteen, ei ollut merkitystä. (Olin terkkarissa ilman avustajaa).
Se päivä oli karmea, syömistä en saanut. Olin syönyt edellisenä iltana ja minulla oli todella nälkä! Ja minulla on vielä diabetes, lääkkeitä en voinut ottaa tyhjään mahaan. Vettä sain tipoittain, kun pyysin sitä. Eräs hoitaja pyöri huoneessa karkkia syöden.
Siinä sitä makasin ja valkoista seinää tuijottelin tai olin luomet kiinni ja yritin ajatella jotain muuta.
Lääkärikin vaihtui ja taas selitin ylävatsa ongelman. Mutta kun edellinen lääkäri on tutkinut alavatsaa, sanoi lääkäri. Vaadin, että ylävatsaa tutkitaan. Ei tutkittu! Kun koe tulokset olivat puhtaat, niin otettiin uusi koe. Rumasana!!
Kotiin pääsy oli ongelma, kun aamulla ei ambulanssiin otettu manuaalia mukaan, tuolin saa kasaan. Pieneen tilaan.
Kun on ollut ilman ruokaa ja kohdeltu miten kohdeltu, niin siinä taisin pahasti ärähtää. Lähti ääntä, mutta tapahtuikin.
Pääsin vihdoin kotiin syömään ja veskiin ilman tuijottavia katseita. Ja vielä ihan ite.
Mukana oli edelleen se ylävatsavaiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti