En tunteista tai tuntemuksista.
Vaikenen, sillä toisilla menee huonommin. Ei kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, kyse on siitä, etten enää osaa puhua tunteistani.
Luin uutisen jossa kerrottiin mahdollisesta keksinnöstä; näkymättömäksi tekevästä viitasta. Sota tarvitsee sellaista, niin minäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Voimia sinulle sinne päin. Blogisi sai minut ymmärtämään isääni ja hänen tuskaansa paljon paremmin ja sitä kautta toivottavasti pystyn helpottamaan hänen oloaan jotenkin, edes vähän. Isälläni sama sairaus kuin sinulla. :(
Lähetä kommentti