Eräänä päivänä mennessäni oikaisemaan ruotoni (päiväunille) tapahtui mieltä kuohuttavaa. Siirtyessäni työtuolista sänkyyn otin normaalin asennon ja varauduin heikoimpaan tilanteeseen.
Ponnistin… jestas sentään, jalkani kannattivat minua… minä seisoin hetken ja rojahdin sänkyyn. Onneksi sänkyyn, että ei lattialle. Seisoin hetken ilman tukea!!!
Sitä kun ei etukäteen tiedä, että tulee positiivisia yllätyksiä. Negatiivisia on tiuhaan tahtiin ja tietää jo, ettei hommat toimi.
Tiedän, etten parane, mutta tuollainen positiivinen tapahtuma antaa voimia toivoa ihmettä.
Kuntoutukseni kannattaa monessa suhteessa. Minussa olevat terveet lihakset toimivat.
Jeeeeee!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti