sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Aika

Aika, niin ihmeellinen asia

Tänään oli se päivä, tunti katosi kesän tieltä. Markkinat ja raha vaativat tunnin siirtoa, keväällä eteen - ja syksyllä taakse päin.
On kiire hankkia parempaa tavaraa, omaisuutta, parempaa mitä naapurilla on tai jotain muuta. Kiire ja aika!

Katselin vanhoja valokuvia, oli ennen. Välissä on aika tähän päivään.
Aika, mitä onkaan tapahtunut? Revin valokuvia. Mitä niillä on merkitystä? Vain tuottamassa pölyä. Muistoja, joku sanoo. Niin, muistoja. Entä jos ne muistot tekevät kipeää. Kuolemani jälkeen kuvat ovat riesa jälkeen jääville, kuten myös ajan myötä hankitut tavarat.

Kuvia katsellessani katseeni kiinnitti huomion jalkoihin ja käsiin. Näyttivät terveiltä ja toivat muistoja mieleeni. Kuvathan voivat valehdella.


Pysähtyneitä hetkiä, ilman pyörätuolia.


Tunti eteenpäin, mitä sillä saavuttaa? Terveyttä, ystäviä, hellyyttä, rakkautta…

Tunti, ei tuo jalkojani, käsiäni, puhettani, terveyttäni. On vain tämä tila, eivätkä markkinavoimat pelasta minua.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Raili!
Löysin ihan sattumalta blogisi ja ajattelin jotain kommenttia kirjoitella. Ollaan näet kohtalotovereita. Minä olen 44-vuotias nainen, sain FALS-diagnoosin vuonna 2005, samana vuonna 2 vuotta vanhempi siskoni sai saman diagnoosin. Tekstisi kuulostavat niin tutuilta. Vaikka minä pärjäänkin vielä suht hyvin, kyynärsauvat on käytössä, koska kävely on huonoa. Toivon sinulle ilon murusia kevään myötä.