Odottelin ukkosta tulevaksi, kun kuului ihana kumina. Äh, ei tullut. Nautinto jäi saamatta ja pääkipu poistamatta. Tähän jomotukseen eivät särkylääkkeet auta, vain kunnon ukkosrytinä helpottaa. Nyt lämpötila ulkona + 36 ja sisällä + 28.
Terveenä oleminen on taidelaji, näin helteelläkin. Juu… minäkin??!!
Sain tietää, että aikuisiän diabetekseni on pahentunut. Lisättiin lääkitystä. Oli suuri pettymys, sillä mielessäni oli ollut päinvastainen juttu. Olen tasapainotellut laihtumisen ja ei laihtumisen kanssa. Syönyt terveellisesti.
Jokin vuosi sitten sain terveyskeskuksesta mittarin, jolla mitataan sokeriarvoja. Siihen kuuluu mittaliuskat, mittari niin ja piikit (mitä lie). Mittaliuskoja ja piikkejä en enää saa. Niitä saa insuliinia saavat. Säästetään, mutta millä hinnalla.
Ensin pitää sairastua vakavasti sokeritautiin ja saada insuliinilääkitys. Jotenkin nurinkurista. Nyt aivoni eivät ymmärrä. Minun pitää sairastua pahasti (alsin lisäksi), ennen kuin saan piikit ja mittaliuskat. Tämäkö on terveydenhoitoa, ennalta ehkäisyä? Tiedän, että kaikki maksaa.
Mihin verorahojani käytetään?
Ironinen kysymys. Miksi ei anneta mahdolliselle sairastuvalle yhtä pilleriä, joka estäisi mahdollisen sairastumisen hoitamisen? Ei olisi enää kustannustekijä. Sen jälkeen säästyisi rahaa.
Kaiken lisäksi taitaa sappikin ilmoittaa ongelmista. Voihan sappi.
Mitä ihminen uskaltaa tehdä? Aina syytetään vääristä elämän valinnoista, vaikka ei itsellä ole osaa eikä arpaa asiassa.
Syö vähän rasvaa, vältä sokeria, liiku, älä tupakoi, älä käytä alkoholia… Ääh!
Aina ei ole vika noissakaan.
Söin iltapalaksi mustikoita, ilman sokeria, ilman maitoa. Niin lisäksi vettä! Onkohan tuo oikein? Ainakaan olo ei ole hyvä!
Ulkona + 25, sisällä +26, kello on illalla yli kymmenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti