Suomessa lapset ovat hyvässä huomassa jo kohdussa. Vuosien varrella terveyttä tarkkaillaan ja lapsi saa huomion. Hyvä niin.
Työssä olevat aikuisten terveys on tärkeä kaikille. Apuja tulee helpommin. Tiedän, olen ollut työelämässä yli 30 vuotta.
Nyt, en ole enää työssä ja olen niin heitteelle jätetty. Tuo tunne ei ole mukava. Olenko edes eläin? Halloo, eläimiäkin kohdellaan paremmin. Tietenkin on aina olemassa poikkeuksia.
Ilman omaa syytäni olen sairas, mutta aistin ympärilläni runsaasti syyllistäviä asenteita. Mikä on arvoni nyt? Tiedän vastauksen, en tuota mitään olen vain kuluerä. Hmmm… Miksihän minun pitää maksan pienestä eläkkeestä paljon veroa? Enkä saa kunnolla terveyspalveluja. Säästetään ja kidutetaan.
Olen ollut työelämässä kauan ja maksanut veroa. Sairauslomalla ei ole koskaan ollut väärin perustein. Tämän sairauden tiimoilta kerroin tilanteeni aina pomolleni ja työkavereille, en salannut (tilanteeni näki paljaalla silmällä).
Itkin, kun tuntui siltä ja nauroinkin aika paljon, paljonpaljon. Minua kohdeltiin upeasti, se tuntui hyvältä. Olin ihminen ja tärkeä.
Entä nyt? Mikä minut muutti?
Alussa jaksoin taistella oikeuksieni puolesta, mutta nyt ympäristö ja sairauteni ovat vieneet voimia ja taistelutahto on nollassa. Siis taistella! Miksi pitää taistella? Taidan viedä terveiden markkinoilta rahat ja siksi pitää todistaa olevansa sairas, rajotteinen. Haa, väläys; olen työllistäjä byrokratiassa.
Valtavasti on kysymyksiä jäljellä ja päätelmiä joutuu itse tekemään, ovat ne sitten oikeita tai vääriä, ei ole muuta mahdollisuutta. Kysymällä selviää, sanotaan, mutta jos ei anneta vastauksia. Mitä siitä seuraa?
Terveyden hoito, ei ku sairauden hoito on nyt tapetilla. Miten se onkaan?
Ihmisen pitää todella sairastua, että saisi apua. Mitähän tuolla terveyden hoidolla tarkoitetaan? Hoidetaanko terveyttä vai sairautta?
Minunkin diabetekseni pitää olla paha, jotta asiat muuttuisivat kohdallani.
Taidan jankuttaa samaa asiaa aina, aina ja aina….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti