Istun p-tuolissani keskellä olohuonetta. Katseeni kiertää huoneissa ja kuvittelen.
Kuvittelen, miltä tuntuisi kävellä huoneesta toiseen, ihan omilla jaloilla, ilman ongelmia. Makuuhuoneesta, olohuoneeseen, keittiöön ja eteisen kautta veskiin. Avata käytävään johtava ovi ihan normaalisti, juosta portaita edestakaisin.
Keittiössä laittaa ruokaa, olohuoneen sohvalla löhötä ja katsella telkkaria, koluta makuuhuoneessa olevia kaappeja, imuroida huoneiden lattioita, pestä pyykkiä…
Olen asunut tässä asunnossa 12/2001 lähtien, enkä ole koskaan kävellyt täällä ilman mitään apuvälineitä. Silloin kun muutin tähän, niin apuvälineinä oli kaksi kyynärsauvaa ja manuaalinen p-tuoli. Niin ja ne raskaat kokopitkät jalkatuet, jotka nyt lojuvat varastossa. Sielläkään, varastossa, en ole käynyt, p-tuolilla kyllä pääsen varastokäytävään.
Miltä tuntuisi, ihan itse, kävellä paljain jaloin ruohikossa, tai haudata itsensä hiekkaan, tai pulahtaa mereen uimaan kuumana kesäpäivänä, tai laulaa kilpaa lintujen kanssa …
Niitä haaveita on riittämiin ja ne ovat yksinkertaisia. Sellaisen terveen ihmisen tekemiä asioita, joita itsekin olen joskus tehnyt. Silloin en tiennyt, mitä tuleman pitää.
Eräänä päivänä olin päivälevolla ja kuuntelin musiikkia. Olin nukahtanut ja heräsin, kun levy oli loppunut. En ollut kuin muutaman minuutin untenmailla.
Tuli mieleeni ajatus ja toive. Voisinpa nukkua ikiuneen yhtä rauhallisesti, kuunnellen hyvää musiikkia ja olla omassa sängyssä ilman tuskia.
Toiveita on monenlaisia. Toiselle auto tai mammonaa. Minulle, tavallista tervettä arkea tasapainoisen mielen kanssa tai rauhaisa kuolema.
1 kommentti:
Kiitos jo etukäteen ja onnea! :)
Lähetä kommentti