Puheterapiassa

Tuli käytyä puheterapiassa tai arviossa tai mikä se nyt sitten on. Olin terapeutin kanssa samalla linjalla ja samaa mieltä asioista.

Ensinnäkin:
Tarvitsen pari apuvälinettä, äänen vahvistin ja puhuvakännykkä (vastaa kommunikaattoria. Mun mielestä).

Pohdittiin kitalaen kohottajan toimivuutta. Voisi olla hyödyllinen, ellei olisi tuota yökkäysrefleksin herkkyyttä. Tuo laite menee niin syvälle nieluun, että alan jo aikaisemmin yökkiä. Jos tuota herkkyyttä ei olisi, niin kitalaen kohottaja olisi hyvä vaihtoehto. Olen nähnyt sen livenä ja sen toimivuuden. Puhujan ääni muuttui selvästi.

Puhun vieläkin paljon, vaikka olen vähentänyt sitä. Tuo äänen vahvistin on todella hyvä juttu, ei tarvitse ponnistella puheen muodostamisessa. Se muuten väsyttää. Tuolla vahvistimella kuiskauskin muuttuu huudoksi, jos niin tahdon.

Puhuvakännykkä (kommunikaattori) on siinä ja siinä. Sen kanssa minulla tulee varmasti yhteentörmäys. Kotona on tietokone apuna ja kirjoittaminen koneella on helppoa. Puhuvaan kännykkään kirjoitan tekstin ja kone muuttaa sen puheeksi. Suurin ongelma tulee olemaan se, että kuulijat eivät malta tai jaksa odottaa sanomisen loppua.

Aika näyttää miten käy, sillä en ole vielä saanut noita laitteita.

Toiseksi:
Puheterapiasta ei ole minulle apua. Jo nyt, kotona harjoittelen aakkosia ja eri äänteitä peilin edessä. Mieluimmin teen sen kotona. Pitää opetella itsekseen puhumista :)

Kolmanneksi:
Ongelmani on suun lihaksissa ja kielessä. Äänipohja on yllättävän vahva.

Neljänneksi:
Puhu ja lepää! Hih, minä puhua pulputan ja olen hiljaa (osaan senkin).

Onhan totuus se, että ALS tekee oman tehtävänsä tässäkin asiassa. Olen kuitenkin niin kiitollinen siitä, että tilanteeni on näinkin kohdallaan. Kunpa tuskaltani ymmärtäisin sen.