keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Ken nauraa uskaltaa


Todellista on se kun olen pyörätuolilla jossain ja joku vieras tervehtii minua päälaelle taputtaen.
- Onpa kiva kun sinäkin olet tullut tänne. Olet hyvä esimerkki muillekin teidänlaisille.

Ja taputus päälaelle. Tap, tap, tap…


Sisälläni kuohuu ja kiehuu. Eihän lapsiakaan taputella päälaelle. Miksi meikäläistä? Entä jos olen just käynyt kampaajalla ja kampaus menee piloille. Sateen olen välttänyt, mutta en taputtelevia käsiä. Argh! Ja kampaukseni on entinen.

Jos tekisin yllätyksen ja laittaisin peruukin päähäni ja avustajani suihkuttaisi siihen oikein tahmaista hiuslakkaa. Hmm… mehevä ajatus.

Tulisi taputtelija taputtelemaan päälakeani ja käsi tarttuisi peruukkiin kiinni. Nostaisi käden pois ja dadaa…. peruukki lähtisi mukana. Taitaisi taputtelija saada pahan sätkyn. On siinä sekin mahdollisuus, että minä saisin valtavan naurukohtauksen. Pelkkä ajatuskin jo naurattaa. Kädessä kiinni oleva hiuskuontalo. Voi mikä nauru siitä todella syntyisi, ainakin minulle ja avustajalleni.


Kerran olin jollain laivalla ja olin p-tuolini (manuaali) kanssa tanssimassa lattialla muiden seassa. Eräs pari tuli ihan viereeni ja mies taputteli päälakeani. Voihan halvattu, kuinka minua otti päähän.
Kokeilin päälakeani. Ei siinä ollut mitään erikoista, ei ollut edes irokeesia jota silitellä. Onneksi en ollut käynyt kampaajalla. Itse olin hiukseni sukinut suurella vaivalla, josta olin ylpeä. Ja nyt tuo ”tahvo” pilasi mestariteokseni.


Have a picture.

Kuuma helle päivä ja olen menossa mereen uimaan. Nosturi on saatu jostain lainaksi ja minut lasketaan veteen. Mikä ihana tunne…. viileä vesi ihanasti viilentää kuumaa oloani. Myös rauhoittaa mieleni haluja. Kuin jostain ihmeellisestä syystä päätin pistää pääni pinnan alle.
Päässäni ollut peruukki kelluu pinnalla ja minä veden alla, nakuna. Mitä tapahtuu? Pelastetaanko peruukki vai minut liikuntarajoitteisen naisen?

Maalaan mielessäni kuvan.

Joku tuntematon uros hyppää veteen, tarttuu peruukkiini kiinni. Suuri sankari vetää hiuksia kohden rantaa, ihmetellen keveyttäni (uros ajattelee; kuin valas muodolta, joka veteen laskettiin ja nyt näin keveä. Vai onko voimani niin valtava).
Uros rantaan rantautuu ja kädessänsä peruukkia katselee, ja minä… Vedessä naureskelen omat hiukset liimautuneena päätäni pitkin.


Taputtelen omaa päätäni. Tap, tap, tap….

Ei kommentteja: