Asun Suomessa ja puhun suomea, vaikka joskus se on hankalaa. Miksi ravintolassa on henkilökuntaa, joka ei ymmärrä puhuttua kieltä, saati puhua? Ruoan tilasimme näyttämällä sormella menulistasta mitä haluamme.
Minulla oli vieraita entisestä kotikaupungista ja menimme syömään erääseen ravintolaan. Ystäväni meni sisälle ja ulkona pyöri tarjoilijoita. Eivät vain tuoneet minulle ruokalistaa. Hymyiltiin, mutta ei edes kysytty mitä haluaisin. Kaikki henkilökuntaan kuuluvat olivat ulkomaalaisia. Siinä minulle heräsi kysymys, miksi minä joudun rasismin kohteeksi?
Ystäväni tuli takaisin pöytään ja haki ruokalistat sisältä. Jos olisin ollut yksin, olisin jäänyt ilman syömistä tai juomista.
Onkohan minun rahani jotenkin erilaista, kuin raha yleensä? Pelkäsikö tarjoilija, etten osaisi puhua? Koulussa ei varmaan ole opetettu kohtaamaan erilaisia asiakkaita, vain oliko henkilökunta saanut ammattikoulutusta?
Kylmää pastaa (piti olla kuumaa), jossa päällä oli jo jokin kerros kertomassa kylmettyneestä ruoasta. Siellä piti olla muutakin, mutta taisi olla säästölinja ravintolassa. Ja nälkä kun oli, niin piti syödä. Sen voin sanoa, että nälkäänsä syö melkein mitä vain. Pieniä kiviäkin?
Tiedänpähän, etten mene sinne enää, enkä ruoankaan suhteen voi suositella paikkaa kenelekään. Paikka oli jotenkin räjähtäneen oloinen juottola. Olen käynyt paikassa ennenkin, mutta silloin oli ihan toisin.
Onneksi on parempiakin paikkoja näillä nurkilla, vaikka henkilökunta on ulkomaalaisia. Sinne menen, sillä siellä minuakin kohdellaan ihmisenä ja suomen kieli on heille ihan ok.
On kenkkua kun ei voi vaihdella ruokapaikkoja. Ja vielä nyt ovat ajaneet tupakoitsijat ulos. Miten sisälle pääsee pyörätuolilla, kun paikat (liuskan edessäkin) on ahdettu täyteen tupakoitsijoita. Aina ei halua pyytää anteeksi ja pyytää siirtymään. Ulkona syödessä saa haistella savuja. Sisällä on pinttynyt tupakan haju, ei ole hyvä haju! Kenenhän älyväläys tuo on? Tupakan savu nousee yläpuolella oleviin asuntoihin. Voihan tuhnu.
Ruokani maksoi aika paljon, eikä siinä ollut rahalle vastinetta. Hieno nimi sapuskalla oli. Ystäväni lähetti terveisiä kokille, ei kehuja. Saa nähdä, menikö terveiset perille ja mitä kerrottiin.
Ukkonen alkoi jyristä juuri sopivasti ja pieni väsyi sekä pelästy jyrinää, joten kiire oli pois. Muutenkin tunnelma oli sellainen, että äkkiä pois ja jälkiruoka sai jäädä.
Miksi ajatellaan, että sana rasismi koskee vain väriä ja vierasmaalaisia? Minä ja kaltaiseni joudumme rasismin kohteeksi, eikä siitä puhuta tai huudeta lööpeissä tai maailmalla.
Rakastan elämää, mutta elämä ei rakasta minua. Mitä tekemistä tuolla lauseella on kirjoitukseni kanssa? No, sekin kuuluu elämään.
Silmissäni on raspitukkaisen (tai joku sellainen) tumman tarjoilijan hymy ja ohi käveleminen.
Minulla oli vieraita entisestä kotikaupungista ja menimme syömään erääseen ravintolaan. Ystäväni meni sisälle ja ulkona pyöri tarjoilijoita. Eivät vain tuoneet minulle ruokalistaa. Hymyiltiin, mutta ei edes kysytty mitä haluaisin. Kaikki henkilökuntaan kuuluvat olivat ulkomaalaisia. Siinä minulle heräsi kysymys, miksi minä joudun rasismin kohteeksi?
Ystäväni tuli takaisin pöytään ja haki ruokalistat sisältä. Jos olisin ollut yksin, olisin jäänyt ilman syömistä tai juomista.
Onkohan minun rahani jotenkin erilaista, kuin raha yleensä? Pelkäsikö tarjoilija, etten osaisi puhua? Koulussa ei varmaan ole opetettu kohtaamaan erilaisia asiakkaita, vain oliko henkilökunta saanut ammattikoulutusta?
Kylmää pastaa (piti olla kuumaa), jossa päällä oli jo jokin kerros kertomassa kylmettyneestä ruoasta. Siellä piti olla muutakin, mutta taisi olla säästölinja ravintolassa. Ja nälkä kun oli, niin piti syödä. Sen voin sanoa, että nälkäänsä syö melkein mitä vain. Pieniä kiviäkin?
Tiedänpähän, etten mene sinne enää, enkä ruoankaan suhteen voi suositella paikkaa kenelekään. Paikka oli jotenkin räjähtäneen oloinen juottola. Olen käynyt paikassa ennenkin, mutta silloin oli ihan toisin.
Onneksi on parempiakin paikkoja näillä nurkilla, vaikka henkilökunta on ulkomaalaisia. Sinne menen, sillä siellä minuakin kohdellaan ihmisenä ja suomen kieli on heille ihan ok.
On kenkkua kun ei voi vaihdella ruokapaikkoja. Ja vielä nyt ovat ajaneet tupakoitsijat ulos. Miten sisälle pääsee pyörätuolilla, kun paikat (liuskan edessäkin) on ahdettu täyteen tupakoitsijoita. Aina ei halua pyytää anteeksi ja pyytää siirtymään. Ulkona syödessä saa haistella savuja. Sisällä on pinttynyt tupakan haju, ei ole hyvä haju! Kenenhän älyväläys tuo on? Tupakan savu nousee yläpuolella oleviin asuntoihin. Voihan tuhnu.
Ruokani maksoi aika paljon, eikä siinä ollut rahalle vastinetta. Hieno nimi sapuskalla oli. Ystäväni lähetti terveisiä kokille, ei kehuja. Saa nähdä, menikö terveiset perille ja mitä kerrottiin.
Ukkonen alkoi jyristä juuri sopivasti ja pieni väsyi sekä pelästy jyrinää, joten kiire oli pois. Muutenkin tunnelma oli sellainen, että äkkiä pois ja jälkiruoka sai jäädä.
Miksi ajatellaan, että sana rasismi koskee vain väriä ja vierasmaalaisia? Minä ja kaltaiseni joudumme rasismin kohteeksi, eikä siitä puhuta tai huudeta lööpeissä tai maailmalla.
Rakastan elämää, mutta elämä ei rakasta minua. Mitä tekemistä tuolla lauseella on kirjoitukseni kanssa? No, sekin kuuluu elämään.
Silmissäni on raspitukkaisen (tai joku sellainen) tumman tarjoilijan hymy ja ohi käveleminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti