Asenne, se on ilmaista. Näin minä ajattelen, mutta ympäristö hinnoittelee senkin.
Onhan ihan selvää, kun ja jos asenteet olisivat suvaitsevaisia, ymmärtäviä tai edes jonkin verran tajuaisivat erilaisuuden olemassaolon ja ne vaikeudet, niin siitä olisi hyötyä. Jopa rahallisesti.
Tulee mieleeni junaan meneminen tai siitä poistuleminen p-tuolilla. Tarvitaan erillinen hissi ja sen tarpeen ilmoittaminen pitää muistaa tehdä. Hissi ei toimi, entä sitten? Työntekijöillä on todella töitä nostaa ihminen vaunuun, miten nyt parhaaksi näkee. Ai niin, tuli mieleeni, entä p-tuolin käyttäjän turvallisuus? Entä työntekijöiden turvallisuus?
”Ei kuulu tehtäviin” Saattaa käydä niin, että p-tuolia käyttävä henkilö voi jäädä lähtevästä junasta kun ei pääse junaan. Äh! Miksi asiat pitää tehdä vaikeaksi?
Tai wc:n toimimattomuus voi olla syy. Tietääkö edes ”terve” ihminen, milloin luonnolliset tarpeet yllättää? Veski toimiikin, mutta tieto konnareilla on ollut tuollainen jo jonkin aikaa. Huoh. Miksi tieto ei voi olla oikea, tai päivitetty ajan tasalle?
Asenne; ei sen väliä, ei kiinnosta. Ups, taisi unohtua. Usein vedotaan unohdukseen, mutta eikö työssä pidä tehdä työ hyvin? Jatkuva selittely unohduksesta juoruaa jostain muusta.
Eräällä asemalla, on hissi, mutta pitää muistaa ilmoittaa sen tarpeesta. Kerran meinasin jäädä junasta, kun virkailijalla oli huono päivä. Olin nimittäin luottanut toisen virkailijan sanaan ja hän ei ollutkaan ilmoittanut ko. asemalle minun hissin tarvettani – jotta pääsisin asemalaiturille. Tulevaisuudessa muistan, älä luota, vaan hoida itse.
Onhan olemassa yksi junatyyppi, johon pääsee ilman hissiä. Siellä on pari paikkaa tuolille, mutta sekin pitää ”parhaassa” tapauksessa taistella lastenrattailta itselle. Onko tämä oikein? Jälleen kerran taistella paikasta.
Asenne elämässä, kadun esteet, jalkakäytävien reunat. Tuosta tulikin mieleeni. Eräs tapahtuma, niistä lukuisista. Risteys, lukuisten joukossa, oli ylitettävänä. Hain matalinta kohtaa ja se löytyi ihan reunasta. Hienosti yli, ups. Vasta puolella ei ollutkaan matalaa kohtaa mistä mennä yli. Ei kuin liikenteen sekaan ja hiukan kiertämään. Autoille on rakennettu matalia kohtia ylittää jalkakäytävä!! Juu´u!
Onko turvallisuus vain autoilla ja niiden kuskeilla? Kuskit ovat suojassa auton sisällä, sinne ei sada, ei tuule, ei ole kylmä… siellä on turvassa p-tuolin käyttäjältä.
Asenteita on aina olemassa, mutta niiden muokkaaminen on joskus paikallaan. Onhan ihminen muokattu markkinayhteiskuntaan sopivaksi. Miksi tämä asennemuokkaus on hankalaa? Ai niin, siitä ei vissiin synny rahaa!
Tiedän myös kuinka on asenteita ruokaan, tapaan pestä itseä, alkoholiin, aatteisiin… lista on pitkä. Kuitenkin täytyisi olla mukana maalaisjärkeä, ainakin julkisilla paikoilla ja palveluilla.
Monessa paikassa ja tilanteessa asenne ratkaisisi tilanteen, jopa ilmaiseksi. Tulisi halvemmaksi tehdä paikat heti kaikille sopivaksi, kun jälkeenpäin miettiä ratkaisuja. Tuhlata rahaa suunnitteluun ja pähkäilyyn miten homma hoidettaisiin. Tulee taatusti kalliiksi, varmasti. Ja taas ovat rajoiteteiset syyllisiä, kuluerään.
Kerran seurasin erästä tilannetta. Oli portaat ja vieressä liuska. Enemmistö kävelevistä käytti liuskaa. Mitä tuosta pitäisi ajatella?
Ajatella, juu. Entä terveyden palvelut? Onko rajoitteinen ihminen ihminen, vai jotain joka joutaa kärsimään ilman apua. Pompotellaan edestakaisin ja aina selittää uudelleen sama stoori, puhekin kun takkuaa.
Tiedän erään sairaalan, josta ei löytynyt inva-wc:tä, eikä vaksi tiennyt sen olemassaoloa. Voihan rumasana!
Asenne - siinä suurin ongelma!
(pitääkö vain rajoitteisella ihmisellä olla joustoa "terveiden" seassa?)
Nyt tuli ukonilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti