Jumppa alkoi vihdoin ja olin todella kankea. Kuinka muutama kuukausi voi tehdä ihmisestä tönkön. Vasen olkapää on alkanut reistailla ja se hyppii välillä pois lumpiosta. Äh!! Ne lihakset. Vasen puoli on se tervein.
Samalla reissulla punnittiin. Olen laihtunut hurjasti, taisi olla 6 kg. En tiedän hypinkö riemusta vai matelenko surusta. Tämä on niin kaksijakoista. Tekisi mieleni iloita…. jokin kuitenkin takoo takaraivossa – älä iloitse.
ALS laihduttaa ja en saisi laihtua. Diabetes 2 vaatii laihtumaan (laihtumisesta huolimatta sokeriarvot eivät ole laskeneet). En ole edes laihduttanut itseäni, taitaa lihakset olla kadonneet.
Jumpalla, vaikka avustetulla, on merkitystä minun lihaksilleni. Niille terveille, jotka vielä pelaavat. Olen huomannut, että lihasten väheneminen on vaikuttanut mm. sängyssä kääntymiseen. Homma ei suju niin kuin ennen. Sama tilanne on yleensäkin siirtymisissä. Paino pudonnut, mutta samalla on tullut nuo ongelmat. Keveämpää minää on helpompi nostella, mutta siihen tarvitaan lihaksia.
Ulkoisesti vielä olen ihmisen näköinen, sisäisesti haisevaa mössöä.
Niin, kuolema on edessä joka tapauksessa. Kuitenkin herää kysymys. Miten minä elän tätä elämääni? Kumpaa minä tottelen ALSia vai diabetes 2:ta? Vai jotain muuta, vatsan toimintaani? Sydämen lyöntejä, verenpainetta, hengitystä?
Mielenkiintoista. Niinhän on ”terveilläkin”, mutta entä ALSin kanssa elävällä?
Elämäni on tasapainottelua, jotta eläisin. Joskus ovat voimat loppu, henkinen jaksaminen on kiven alla. Enkä pysty sitä kiveä nostamaa.
Pelottaa!
Samalla reissulla punnittiin. Olen laihtunut hurjasti, taisi olla 6 kg. En tiedän hypinkö riemusta vai matelenko surusta. Tämä on niin kaksijakoista. Tekisi mieleni iloita…. jokin kuitenkin takoo takaraivossa – älä iloitse.
ALS laihduttaa ja en saisi laihtua. Diabetes 2 vaatii laihtumaan (laihtumisesta huolimatta sokeriarvot eivät ole laskeneet). En ole edes laihduttanut itseäni, taitaa lihakset olla kadonneet.
Jumpalla, vaikka avustetulla, on merkitystä minun lihaksilleni. Niille terveille, jotka vielä pelaavat. Olen huomannut, että lihasten väheneminen on vaikuttanut mm. sängyssä kääntymiseen. Homma ei suju niin kuin ennen. Sama tilanne on yleensäkin siirtymisissä. Paino pudonnut, mutta samalla on tullut nuo ongelmat. Keveämpää minää on helpompi nostella, mutta siihen tarvitaan lihaksia.
Ulkoisesti vielä olen ihmisen näköinen, sisäisesti haisevaa mössöä.
Niin, kuolema on edessä joka tapauksessa. Kuitenkin herää kysymys. Miten minä elän tätä elämääni? Kumpaa minä tottelen ALSia vai diabetes 2:ta? Vai jotain muuta, vatsan toimintaani? Sydämen lyöntejä, verenpainetta, hengitystä?
Mielenkiintoista. Niinhän on ”terveilläkin”, mutta entä ALSin kanssa elävällä?
Elämäni on tasapainottelua, jotta eläisin. Joskus ovat voimat loppu, henkinen jaksaminen on kiven alla. Enkä pysty sitä kiveä nostamaa.
Pelottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti