Tuli taas tuskallinen tilanne. Piti hoitaa puhelimessa kaksi tärkeää asiaa. Puhelu terveyskeskukseen ja hussin apuvälineyksikköön. Tuo apuväline asia sujui hyvin ja sain apua, mutta terveyskeskus, voihan halvattu.
Puheen tuottaminen on erittäin hankalaa. Etenkin puhelimessa. Terv.keskuksen ajanvaraukseen joudut kertomaan syyn tuloosi, vaikka haluat ajan lääkärille. Tuo tilanne on todella hankala. Ei enää haastava, vaan hankalan kamalan tuskallinen. Sanoja ei ole kuvaamaan tuota tilannetta ja tunnetta.
Vaikka sanon heti alussa, että puheeni on huonoa ja hankalaa, en ole humalassa, niin silti minun on selitettävä syy. Se antamani selitys ei ollut hyvä. Piti jatkaa vielä. Voihan iso rumasana.
Nyt olen ihan poikki!! Niin ja itku on kostuttanut aamuani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
kylläpä tuntuu tulevaisuus siltä, mitä se jo nyt on Voimia!-- kaverit t. annaliisa
Miltähän äidistäni tuntuu kun sairaus todettiin elokuussa, heinäkuussa luultiin että on aivoinfarkti, toisesta kädestä meni tunto, nyt marraskuun alussa 79v. äitini ei voi mennä vessaan ilman apua, toinenkin käsi on puutunut, puhe puuroa, hän on sentään saanut kirjaintaulun mistä osoittaa kirjaimia että epäselvät sanat selkenevät, muuta hoito ja asuminen terveyskeskuksen vuodeosastolla ei ole hääviä, tyytärenä on tuskaista katsoa kun äitini joka ei ole kenenkään nähden koskaan itkenyt, itkee olotilaansa.Tauti on edennyt huimaa vauhtia.
Lähetä kommentti