Niin, jälleen saapui kirje Kelasta. Neljän päivän sisällä niitä on tullut yhdeksän! Tämä oli kymmenes kirje viikon sisällä.
Tiistaina tuli 5 kirjettä, joiden aiheena oli toukokuussa tapahtuneet avokuntoutusmatkat. Ilmoitus kuljetuksen tarjoavan saaneen rahaa mun kyydityksistäni ja yksi kirje tapahtuneista avokuntoutuksista (ennen niitäkin tuli useampi kappale).
En varmaan ole ainoa, jolle tällainen tieto lähetetään. Mitähän kaikki maksaa?
Tänään tuli kirje, ilmoitus hylätystä laitoskuntoutusjaksosta. Se on toinen hylkäys laitoskuntoutukseen.
Perustelut hylkäämiselle:
Kela ei voi järjestää hakemaanne laitosjaksoa eikä korvata sen kustannuksia, koska kuntoutuksen ei katsota olevan tarpeen toimintakykynne säilyttämiseksi tai parantamiseksi. Ratkaisua tehtäessä arvioinnin tärkeimpänä perusteina ovat olleet Teille laadittu kuntoutussuunnitelma ja palautteet jo annetusta kuntoutuksesta.
Huokaisen syvään ja kysyn:
* Miten minun kohdallani, yksin asuvana, voidaan sanoa, että toimintakyvyn säilyttäminen ei olisi tärkeää?
* Lääkärin lausunto on asianmukainen. Ainoa ero edellisiin on se, että lääkäri oli eri. Hän jopa kirjoitti kaksi kertaa tarvittavan lausunnon, ensimmäinen ei riittänyt. Miksi tämä ei riitä? Mikä on muuttunut?
* Yhteiskunnassa kannustetaan omatoimisuuteen ja itsenäiseen asumiseen. Miksi Kela ei toimi niin?
* Miksi vedotaan rahan puutteeseen, kun on vara lähettää kirjeitä yllä mainitsemallani tavalla? (Säästötoimet aloitetaan kuntoutusta vähentämällä.)
* Heille joilla on sama tilanne tai pahempi, mutta ovat perheellisiä, on myönnetty kuntoutus. Onko heillä mahdollisuus toimintakyvyn säilyttämiseen tai jopa paranemiseen? Miksi minulla ei ole mahdollisuutta siihen?
* Miksi perustelut ovat samaa litaniaa aina, ei yksilökohtaista?
* Hylkäyspäätöksessä mainitut lainkohdat, mitä ne tarkoittavat? Kenelle ne on tarkoitettu? Onko pykälät vain pääsy pälkähästä.
* Onko rasismi sallittu Suomessa? Onko vain kulttuuri erot ja ihon väri ainoat rasismin aiheuttajat?
Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia ei tule. Jos tuleekin, niin vedotaan aina heidän pykäliin, rahan puutteeseen, yhdenvertaisuuteen tai sanotaan, se on vain niin. Äh!
Jostain kuulin, että jos jollain on tuttu ko. paikan henkilöstössä, siitä on apua. Olen nähnyt ja ihmetellyt, kuinka kuntoutuksessa oleva liikkuu kuntoutuksen ulkopuolella paremmin kuin kunto edellyttää. Jotain mätää on systeemissä.
Kerran olin tilaisuudessa jossa Kelan henkilö kertoi tulevista suunnitelmista. Tulevaisuutta suunniteltiin hyvin ja huolella, perheellisille. Kysyin, että mitä on suunnitteilla yksin asuville? Hän ei varmaan halunnut kuulla koska vastauksessa sanoi, omaishoitaja asia on asia erikseen (tai jotain sinnepäin sanoi). En minä kysynyt omaishoitajasta mitään! En saanut kysymykseen vastausta.
Ääneni oli heikko, mutta minulla oli mikrofoni suuni edessä, joten hän kuuli kysymykseni. Ymmärsikö hän sen? Kuunteliko ollenkaan, taisi olla kiire pois?
Tässä on nukuttu yön yli ja hiukan olen rauhoittunut. Siltikin tuo hylkypäätös ihmetyttää ja kiukuttaa.
Tiedän, etten ole ainoa. Kuitenkin voin vain kertoa omat tunteeni. Kaikkia tunteitani en pysty julki tuomaan, sillä niille ei ole sanoja.
Masennus on taattu, eli lisää ongelmia. Haluaako yhteiskunta hyvää vain oman kuvan kirkastamiseksi paperilla? Käytäntö on aivan toinen. Systeemi on yhtä vahva, kuin on ketjun heikoin lenkki.
Ne arvot!
Tiedetään ihmisten vanhenevan ja sairauksiakin on olemassa, ikävä kyllä. Niitä on jopa nuorilla.
Miksi totuus kierretään ja yhteiskunta rakennetaan vain terveille? Siis kenelle? Satua vai tarinaa?
Olen maksanut veroja v. 70 lähtien ja maksan edelleen, vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja vielä korkeimman mukaan.
En halunnut tätä sairautta, enkä itse ole sitä aiheuttanu!
Tiistaina tuli 5 kirjettä, joiden aiheena oli toukokuussa tapahtuneet avokuntoutusmatkat. Ilmoitus kuljetuksen tarjoavan saaneen rahaa mun kyydityksistäni ja yksi kirje tapahtuneista avokuntoutuksista (ennen niitäkin tuli useampi kappale).
En varmaan ole ainoa, jolle tällainen tieto lähetetään. Mitähän kaikki maksaa?
Tänään tuli kirje, ilmoitus hylätystä laitoskuntoutusjaksosta. Se on toinen hylkäys laitoskuntoutukseen.
Perustelut hylkäämiselle:
Kela ei voi järjestää hakemaanne laitosjaksoa eikä korvata sen kustannuksia, koska kuntoutuksen ei katsota olevan tarpeen toimintakykynne säilyttämiseksi tai parantamiseksi. Ratkaisua tehtäessä arvioinnin tärkeimpänä perusteina ovat olleet Teille laadittu kuntoutussuunnitelma ja palautteet jo annetusta kuntoutuksesta.
Huokaisen syvään ja kysyn:
* Miten minun kohdallani, yksin asuvana, voidaan sanoa, että toimintakyvyn säilyttäminen ei olisi tärkeää?
* Lääkärin lausunto on asianmukainen. Ainoa ero edellisiin on se, että lääkäri oli eri. Hän jopa kirjoitti kaksi kertaa tarvittavan lausunnon, ensimmäinen ei riittänyt. Miksi tämä ei riitä? Mikä on muuttunut?
* Yhteiskunnassa kannustetaan omatoimisuuteen ja itsenäiseen asumiseen. Miksi Kela ei toimi niin?
* Miksi vedotaan rahan puutteeseen, kun on vara lähettää kirjeitä yllä mainitsemallani tavalla? (Säästötoimet aloitetaan kuntoutusta vähentämällä.)
* Heille joilla on sama tilanne tai pahempi, mutta ovat perheellisiä, on myönnetty kuntoutus. Onko heillä mahdollisuus toimintakyvyn säilyttämiseen tai jopa paranemiseen? Miksi minulla ei ole mahdollisuutta siihen?
* Miksi perustelut ovat samaa litaniaa aina, ei yksilökohtaista?
* Hylkäyspäätöksessä mainitut lainkohdat, mitä ne tarkoittavat? Kenelle ne on tarkoitettu? Onko pykälät vain pääsy pälkähästä.
* Onko rasismi sallittu Suomessa? Onko vain kulttuuri erot ja ihon väri ainoat rasismin aiheuttajat?
Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia ei tule. Jos tuleekin, niin vedotaan aina heidän pykäliin, rahan puutteeseen, yhdenvertaisuuteen tai sanotaan, se on vain niin. Äh!
Jostain kuulin, että jos jollain on tuttu ko. paikan henkilöstössä, siitä on apua. Olen nähnyt ja ihmetellyt, kuinka kuntoutuksessa oleva liikkuu kuntoutuksen ulkopuolella paremmin kuin kunto edellyttää. Jotain mätää on systeemissä.
Kerran olin tilaisuudessa jossa Kelan henkilö kertoi tulevista suunnitelmista. Tulevaisuutta suunniteltiin hyvin ja huolella, perheellisille. Kysyin, että mitä on suunnitteilla yksin asuville? Hän ei varmaan halunnut kuulla koska vastauksessa sanoi, omaishoitaja asia on asia erikseen (tai jotain sinnepäin sanoi). En minä kysynyt omaishoitajasta mitään! En saanut kysymykseen vastausta.
Ääneni oli heikko, mutta minulla oli mikrofoni suuni edessä, joten hän kuuli kysymykseni. Ymmärsikö hän sen? Kuunteliko ollenkaan, taisi olla kiire pois?
Tässä on nukuttu yön yli ja hiukan olen rauhoittunut. Siltikin tuo hylkypäätös ihmetyttää ja kiukuttaa.
Tiedän, etten ole ainoa. Kuitenkin voin vain kertoa omat tunteeni. Kaikkia tunteitani en pysty julki tuomaan, sillä niille ei ole sanoja.
Masennus on taattu, eli lisää ongelmia. Haluaako yhteiskunta hyvää vain oman kuvan kirkastamiseksi paperilla? Käytäntö on aivan toinen. Systeemi on yhtä vahva, kuin on ketjun heikoin lenkki.
Ne arvot!
Tiedetään ihmisten vanhenevan ja sairauksiakin on olemassa, ikävä kyllä. Niitä on jopa nuorilla.
Miksi totuus kierretään ja yhteiskunta rakennetaan vain terveille? Siis kenelle? Satua vai tarinaa?
Olen maksanut veroja v. 70 lähtien ja maksan edelleen, vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja vielä korkeimman mukaan.
En halunnut tätä sairautta, enkä itse ole sitä aiheuttanu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti