Just joo...

Kesän puheenaihe; Jääväys tänään, huomenna perutaan.

Nyt herätellään keskustelua sairaanhoitajien määrästä. Aiheellinen keskustelu, sillä jotenkin tämä on sellainen pyhäasia, jota ei saa kritisoida.

Olin sairaalassa saadessani diagnoosini. Ihmettelin sitä ihmismäärää pienessä lasikopissa. Vuodepaikoilla makasi ihmisiä, jotka tarvitsivat apua. Nämä terveyden alan ihmiset olivat lasikopissa, kuka teki mitäkin. Käytävältä näki paljon ja kun lasit vielä tarjosivat kaiken näkösälle. Yöllä yökköä kävi sääliksi, yksi yökkö ja kaksi osastoa. Miten on sellainen käsitys, että sairaus on vain virka-aikana.


Kotona asumisen tukeminen.

Just joo…. kuningas ajatus ja hyväkin. Yhteiskunta mainostaa sitä, kuinka suositaan itsenäistä kotona asumista. Vaan, käytäntö ja todellisuus ovat täysin toinen asia. Mihin ihminen laitetaan, jos hoitolaitoksista ja osaavista ihmisistä on puutetta. Usein on kyse tahdosta, niin ja siitä politiikasta. Kenen intressejä kukakin ajaa? Paljon on paperille pistetty hienoja sanoja, jotka käytännössä ovat ihan sieltä….!

Kun tahtotila puuttuu, niin silloin ovat rahat aina loppu!

Pitäisikö pystyttää teltta kadulle ja laittaa pyörätuoli parkkiin teltan ulkopuolelle? Tulisiko silloin huomiota ja apua tilanteeseen.


Ihmiselämän pyhyys.

Ihmisellä ei ole oikeutta päättää oman elämän kohtalosta, silloin kun sairastuu vakavasti, eikä tilanne muutu paremmaksi. Elämä on, olemista sängyssä märissä vaipoissa makaamista tai fyysinen olotila on tuskallinen, kivut, hengittäminen. Entä kun ei pysty itse kauhomaan ruokaa suuhun, vaan on syötettävä? Unohtuuko henkilökunnalta tämä homma kiireen keskellä?

Syyllistetty kuluerä, eikä tarvitse olla vanhus. Olen tehnyt töitä vuodesta -79 alkaen ja synnyttänyt uuden veronmaksajan. Hmm…Eutanasia on kielletty, mutta kiduttaminen on sallittu. Tässä on ristiriita.


Mikä on elämän tarkoitus?

Hoidot voivat olla julmia ja kun ja jos ei oteta huomioon sitä, että sairaus on vienyt kyvyn puhua ja liikkua. Se ei tarkoita, että ihminen ei tuntisi tai ymmärtäisi mitään. Ilman kommunikointia ei voi kertoa, että käy kipeää ja tarvitsee puudutusainetta, tai jotain muuta. Miksihän terveydenalan ihmiset tai päättäjät eivät tajua tätä. Puhuuko tässä vain raha? Missä on tahtotila?

Poikkeuksia on, mutta aina ei ole sellaisen henkilön tai toimintatavan piirissä.


Tämä sairaus, ALS, on sellainen joka voi viedä puhekyvyn liikuntakyvyn lisäksi.

Minun puheeni on heikentynyt. Tuskaa tuottaa hoitaa arkipäivän asioita puhelimessa, esim. astiapesukoneen rikkoutumisen vuoksi. Mikä viidakko!

Miten saan sanani julki sairaalassa, jossa ikävä kyllä henkilökunta ei aina tiedä mikä on sairaus nimeltä ALS = amyotrofinen lateraaliskleroosi (vaikea nimi). Niin miten tuon julki tarpeeni jos en pysty puhumaan saati kirjoittamaan kynällä.


Fiktio tällä hetkellä.

Jos menen korvakivun vuoksi terveyskeskukseen, enkä pysty kertomaan mikä minulla on ongelmana. Käteni liikkuu sen verran, että näytän korvaani. Viedäänkö minut pehmustettuun koppiin ja annetaan uusi diagnoosi.


Jääväänkö itseni elämästä vai en?