Kedon kukissa on kesän tuoksu ja linnun lennossa vapaus.
Taas on tullut yksi keskikesä tai Juhannus. En olisi uskonut silloin, kun sain diagnoosin, olevani tässä ja nyt. Muistan, kuinka ajattelin sairaalan sängyssä, huomenna olen kuollut. Tänään tässä hengitän ja haaveilen kesän tekemisistä.
Ulkoilman lämmöstä olen iloinen, ei tarvitse vetää monta vaatekerrosta päälle. Olen kuitenkin yksin ja toivon tunnetta seurakseni.
Lintu lensi avonaisesta parvekkeen ovesta sisälle. Ensin ovelle ja toisella kerralla kävi tervehtimässä kukkaani. Linnun lentäessä ulos, suljin oven kiireesti. Ei minua lintu häirinnyt, mutta lintu ei kuulu asuntooni sisälle ja sille tulee myös paniikki. Sille kuuluu vapaus lentää taivaalla muiden lintujen kanssa. Rakentaa pesä ja…
Olikohan se haaveitteni ystävä? Tuliko se tuomaan lohdutusta yksinäisiin hetkiin? Oliko sen siiven lyönneissä kuiskaus, sinua ei ole unohdettu. Kyynelten vieriessä poskelleni, kaipaan…
Tämä kaupunki, tai ainakin tämä alue, on hiljainen. En kuule ihmisten ääniä, olenkohan ihan yksin tässä kerrostalossa. Ihmiset ovat lähteneet maaseudulle tai kuka minnekin. Elävätkö he vain tämän yhden hetken, keskikesän, ja sen jälkeen vain ovat? Perinteinen suomalainen Juhannus, viina, sauna ja vene vesille. Joku laidan yli ja kuinka siitä saattaa kasvaa suuri suru.
Tämä aika on myös häiden taikaa. Syntyy uutta toivoa elämään.
Täällä yksi ääni, pyykinpesukone tekee omaa työtään tuolla kylppärissä. Arkiset askareet ovat tänäänkin ohjelmassa. Onneksi se toimii, sillä eilen astianpesukone temppuili. Tänään en ole uskaltanut kokeilla sitä. Kertakäyttöastiat olisivat nyt kova sana.
Taivaalla purjehtii pilvilauttoja ja aurinko hellii ihmisen mieltä. Voisi minulla olla huonomminkin. Olen onnellinen ihminen, vaikka joskus sisälleni muuttaa tunne, jota en haluaisi sinne tulevan.
Hyvää Juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti