Paljaat varpaat

Ruoho lähellä varpaita. Miltähän tuntuisi kävellä ruohikolla paljain jaloin?

Aurinkoa ja lämpöä, sisällä en taatusti ole. Kauan kaivattu lämpö ulkona, joten talven haaveeni nyt toteutukseen. Kesämekko päälle ja kengät nurkkaan. Varottelivat ultravielottisäteilystä.

Tuolin vaihto oli haaste, mutta periksi en antanut sillä ulos oli päästävä. Vaihto onnistui hyvin, mitä nyt pientä fiilausta tuolien asentojen suhteen. Se onnistui! Sunnuntaina taisi olla heikonpi päivä, sillä takaisin vaihto ei ihan ottanut toimiakseen. Onneksi sekin sitten vihdoin onnistui.


Kesämekko ja paljaat varpaat, kesä!

Tietenkin mielessä oli alaovi ja sen toiminta. Ei auttanut murehtia, sillä ulos teki mieleni. Riskejä otan päivittäin ja tämä on yksi niistä. Onneksi nyt on lämmintä, jos jäisin oven ulkopuolelle. Yksin olin liikkeellä, ilman avustajaa.


Kaikki toimi hyvin ja aurinkoa tuli otettua ja syötyä iiiiiiiihanaa jätskiä, lakkatöttörö. Sunnuntaina sorruin caffe latteen, siis jäätelöön. Pitää kaikkia herkkuja maistaa, vaikka kallista puuhaa se on.

Aika meni hyvin sukkelasti ja taisin saada aurinkoa hyvin. Molempina päivinä n. 3 tuntia. Hmm... liikaa? Ahneella on ... sellainen loppu. Mutku... Edessä on taas talvi. Varastoon ihan vähän. Mutkutusta!



Rannalla liikkuminen sähkärillä herättää ihmisten ja koirien mielenkiinnon. Ihmiset kiertävät kaukaa, mutta koirat tulevat nuuskimaan ja morjestaan. Hih, koiranulkoiluttajan on pakko tulla lähemmäs.

Lapset haluaisivat tietää, miksi olen tuolissa, mutta vanhemmat kiskovat lapsiaan kauemmas ja käskevät olla hiljaa. Huoh!

Ihmisiä liikkeellä ja joillakin oli kesäiset vaatteet päällä ja toisilla toppatakki. Näin olemme erilaisia.



Rannalla istuessa, katsellessa ja kuunnellessa, tulee pohdittua kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.
Meteliä jos jonkinlaista. Keskusteluja tai voisiko sitä sanoa, että osa on riitelemistä ja toisen haukkumista. Mitä riiteleminen hyödyttää? Jos on erimieltä asiasta kuin asiasta, niin eikö sen voisi sanoa asiallisesti, ilman jankutusta.

Eräs nainen otti kännykän ja keskustelu alkoi näin, minä olen nyt täällä rannalla ja vähän tuulee...
Se puhuminen kännykkään oli kovin äänekästä ja ihan mitään sanomatonta jurinaa. Pakko oli paikkaa vaihtaa, sillä en jaksanut kuunnella sitä äänekästä jankutusta tai juoruamista. Meillä oli useampi metri väliä ja silti kuulin kaiken, kuin olisin ollut vieressä.


Taitaa olla niin, etten pääse ulkona ihmisen aiheuttamasta metelistä. Mihin tämä maailma on menossa? Riitelemistä ja huutamista, haisevia ja äänekkäitä pikaveneitä seilaamassa edestakaisin. Vesilläkin näytti olevan ruuhkaa, kiirettä ja kilpa-ajoa. Niin ja taivaalla lentävää metallia. Onko tämä nykyihmisen elämää?


Tekniikka on hyvää, mutta tuntuu menevän överiksi. Saati sitten tuo meteli.


Minne pääsee sähkärillä? Onko oltava kotona ovet kiinni?