Pelkokerroin ja selviytyjä

Televisiossa on jos minkälaista kilpailua ja palkintoina rahaa, tai rahalla ostettavaa palvelua. Mistä sitä rahaa riittää tuohon?


Ihmiset menevät vapaaehtoisesti autiolle saarelle, tai tekevät ennätyksiä, tai voittavat ihmeellisiä pelkojaan. Ja palkintona rahaa, rahaa, mainetta. Lehdet jahtaavat voittajia ja häviäjiä ja siltä väliltä. Lööpit huutavat isoilla otsikoilla, kuka teki mitäkin ja kuka oli kenenkin sängyssä tai teltassa, suuteli, söi ja joku ryyppäsi, piereskeli.

Tarvitaan jotain, tahdotaan olla jotain, kun oma elämä on niin tylsää. Lähdetään hakemaan haasteita. Matkalle maailman ympäri ja rahaa vain vähän, mutta palkintona on paljon rahaa ja mainetta.


Haasteita on ihan tavallisessa elämässä; liikenteessä, asenteissa, byrokratiassa, lääkärit, isot ja pienet montut ja muut lukuisat ongelmat.

Miksi ei järjestetä kilpailuita, kuinka selviää rajotteinen ihminen tässä elämässä, jonka ovat rakentaneet terveet.

Entä jos, istutetaan terveet ihmiset tuoliin, laitetaan 20 kg:n lyijypainot jalkoihin ja käsiin, päähän 5 kg:n panta ja teipataan suu kiinni ja sanotaan, elä tässä yhteiskunnassa yksi kuukausi, taitaa yksi viikko tai päivä olla riittävä vaihtoehto. Aloita tyhjästä elämän kasaaminen, päivisin, öisin, aamuin ja illoin.

Ai niin, kipua, nöyryytystä, anelun tuskaa, henkistä kipua, jne. ei heille voi antaa.
Tulisikohan nuo tunteet matkan varrella, kun toinen pyyhkii pyllyn pöntöllä käynnin jälkeen.
Entä kun lusikka tai haarukka ei mene suuhun ja on nälkä. Kotona olemiseen vaaditaan taistelua, eikä ole puhettakaan hiusten kampaamisesta tai muuten hygienian hoidosta.
Kadun toisella puolen on jotain mitä haluaisi nähdä, mutta sinne pääsy on mahdotonta, tai todella hankalaa ja vaarallistakin.

Olen itse ollut terve ja toimiva, huomasinko silloin nuo ongelmat? Tiesin niiden olemassaolon, mutta en kokenut niitä silloin omakohtaisesti.
Kunnioitin ihmisiä, jotka jaksoivat elää rajaotteisena tässä yhteiskunnassa. Ja ihmettelin asenteiden määrää, jo silloin.



Tämä elämä on enemmän kuin seikkailu autiolla saarella ilman ruokaa tai matojen syöntiä selvitäkseen omista peloistaan. Tai matka maailman ympäri -kilpailu.


Taistelua rahasta, sitä tämä on. Raha, jolla saa apua arkielämään.

Perusoikeuteen tässä yhteiskunnassa. Olisiko olemassa kilpailua minulle, jonka voittaisin ja saisin rahaa esim. apuun (palelee näin kylmällä) tai, että saisin oman lääkärin (yksityisen).

Jos asiat olisivat toisin päin, enemmistönä olisivat rajotteiset, olisiko silloin asiat toisin?

Ristiriita. Rahaa on, mutta kenelle se annetaan?