Käden ojentaminen avun tarvitsijalle palkitsee hyvällä mielellä.
Tuo on totta, mutta siinä on toinenkin puoli. Olen muuttunut avun antajasta saajaksi. Eikä ole helppoa huomata voimansa ehtyneen.
Avustajani on pari päivää poissa ja johan alkoi minulla olla ongelma. Tarvitsin apua apteekissa käyntiin. Terveydenhoitajalta sain apuja ja lääkäri kirjoitti reseptin apteekkiin, tai soitti. Ongelma oli, miten saada lääke apteekista.
Päivänä jolloin tarvitsin apua oli kylmä ja sateinen. Avun tarve ei katso säätilaa, tai aikaa.
Minulla on suuri onni ystävistäni. Heitä en haluaisi asiallani häiritä, mutta joskus on pakko.
Entä sinä päivänä, jolloin en saa vaatteita päälle, en pysty hoitamaan henkilökohtaista hygieniaa, kokkaaminen on mahdotonta eikä lusikka pysy kädessä. Silloin olen täysin muista riippuvainen.
Karmea ajatus on, että en pysty kommunikoimaan, kertomaan kuinka selkäni alla on jokin rytyssä. Se painaa minua.
Muistan tilanteen, kun selkääni kutitti eikä käteni taipuneet kynsimään. Enkä pystynyt helpottamaan oloani kyhnyttämällä selkääni seinän kulmaan. Onneksi oli pesuharja, jossa on kaareva varsi. Hmmmmmmmmmmm, sitä onnen tunnetta. HMMMM.
Terveille helppo juttu, mutta ei minulle. Tiedän, sillä olen ollut terve ja itsenäinen toiminnoissani.
Minulla on ollut 4 avustajaa, joista tämä viimeinen on aarre.
Avustajaksi pyrkivät eivät aivan taida tietää, mitä on avustajana oleminen. Ehkä osa syynä on kuitenkin asenne. Palkkakin on alakantissa.
Arvostan heidän työtään, mutta vaadin työn hoitamista kunnolla. Ongelma, johon olen törmännyt näiden ex-avustajien kohdalla on moninaiset. Perhehuolista mielenterveyden pettämiseen, alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjään. Ongelmaisia monessa suhteessa. Haastattelutilanteessa ei näitä ongelmia huomaa ja paikan hakija tekee kaikkensa, että hänet valittaisiin. Jopa valehtelee.
Miten sairas ihminen voi avustaa vammautunutta ihmistä?
Kerran eräs avustajahaastattelussa käynyt sanoi heti, että hän ei pese ikkunoita. Hänellä on huono selkä. Entä jos minua olisi pitänyt nostaa tai siirtää? Olisin tarvinnut avustajalle avustajan.
Tai kerran hakijana oli nuori poika, joka sanoi osaavansa käyttää tietokonetta. Lähetin hänelle s-postin ja kiitin mielenkiinnosta. Lisäsin vielä syyn miksi en häntä tarvitse: Tarvitsen henkilön hoitamaan arkiaskareita (siivoaminen, ruoan laittoa, kaupassa käynti, jne) ja ehkä auttamaan minua suihkussa käynnissä. Eipä enää ollut kiinnostunut.
Meille on valittu uusi eduskunta ja hallitus. Heidän tulee ajaa myös heikoimman etuja. Avustaja subjektiiviseksi oikeudeksi ja sen saaminen helpommaksi ja jollain järkevällä tavalla toimivaksi.
Avustettava on työnantaja ja hänen on osattava kaikki mahdollinen. Laikiasiat, työhaastattelut, työsuhdeasiat, sosiaaliset toiminnat, kyetä puolustamaan oikeuksiaan, ymmärtää... ja kaikkea muuta mahdollista. Se byrogratia. Niin ja se avustajan tuuraus on iso kysmys!
Tilapäisen avun saanti on tiukassa, eikä aina voi turvata ystäviin. Jotain pitää olla avustajan rinnalla, mutta mitä.?
Entä jos ei ole läheisiä tai ystäviä lähistöllä ??

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti