Silmät sulkien näemme ikiuneen nukkuneet. He ovat lähellä.
Tänään tuli suruviesti, pari päivä sitten eräs alsilainen on nukkunut ikiuneen. Vastahan minä häneen tutustuin ja yhteyksiä pidimme. Nyt hän on kuollut.
Miten minun pitäisi tuntea tässä vaiheessa? Moni alsilainen on lähtenyt ennen minua ja osa heistä oli sairastanut vain murto-osan siitä, mitä minä olen. Joskus tulee outo syyllisyys siitä, että miksi minä olen vielä täällä. Toisinaan en reakoi mitenkään ja toisinaan itken itseni kipeäksi.
Ystävästä luopuminen on aina tuskallista.
En minä kuolemaa pelkää, se tulee aikanaan. Huomaan kuinka ihmiset pelkäävät puhua kuolemasta. Miksi? Kuolema on yksi osa elämää. Ihminen syntyy elämään ja kun on aika niin ihminen kuolee. Jokainen meistä lähteen aikanaan.
Jo ennen sairauttani olin selvittänyt itselleni elämän ja kuoleman merkityksen.
Tässä sairaudessa pelkään aikaa ennen kuolemaa. Sairauteni antoi minulle mahdollisuuden selvittää, järjestää, tutkia oman elämäni ympyröitä. Myös itseäni.
Suru kuolemasta tulee läheisille ja ystäville, sillä he ovat menettäneet jotain itselleen hyvin tärkeää. Luopuminen rakkaasta on aina vaikeaa ja silloin on suru surtava pois. Surussa ei ole helppoa antaa itselleen lupaa iloita tai nauraa, tai jatkaa elämää. Se päivä tulee, kun antaa luvan itselleen elää.
Noin puolitoista vuotta sitten kannoin sylissäni isäni tuhkauurnaa, hänen viimeisellä matkallaan täällä meidän keskellämme. Kuinka paljon oli kyyneleitä, teennäisiä ja aitoja. Silloin kun isäni oli sylissäni, halusin suojella häntä leijonan tavoin, ensimmäisen kerran.
Lapseni, lapsenlapseni, läheiseni ja ystäväni.
Silloin kun elämäni päättyy, niin surkaa hetki ja sen jälkeen, iloitkaa. Olen ilman tuskia, ilman elämisen pelkoa, ilman toimintakykyni menettämisen pelkoa...
Tuhkani sirotelkaa mereen, ehdottomasti lämpimään sellaiseen. Lähettäkää lentosuukko ilmoille, minä nappaan sen kiinni ja kätken sydämeeni.
Elämään jäävät rakkaani. Teille voimia tahdon, elämän karikoista selviten, unohtamatta naurun ja ilon voimaa.
Rakastan elämääni jokaisella hengen vedollani, sydämeni lyönnillä. Tahdon elää.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti