Siellä jossain ovat kotikunnaat,
talot, ikkunat, ovet maailmaan
siellä jossain ovat juureni,
kukkien loisteessa, maan tuoksussa
siellä jossain alkuni syntyi tähän elämään.
Vanha harmaa lato on purettu uuden talon tieltä. Tie tehty mansikkapaikan päälle, katuvalot, puhelimet, tietokoneet. Kaikki niin erilaista. Taivas on entisellään. Samanlainen se on täälläkin, missä olen.
Haluanko takaisin juurilleni, vain siksi, että siellä oli ensimmäinen kotini? Tuttu elämä, lapsuuden ystäviä, maalaistunnelmaa.
Tai siihen ensimmäiseen kaupunkiin, jossa koulutaipaleeni aloitin ja lopetin.
Miksi haikailisin aikaan, jota en halua takaisin.
Kotiseudun tunne, hienosti sanottu nostalgia, vetää ihmisiä puoleensa. Kaikki ne lapsuuden tai nuoruuden ajan ihmiset ovat erilaisia tai muuttaneet jonnekin. Olisinko minä samanlainen nyt, kuin siellä asuessani?
Muistoissa on vain se aika, joka on mennyt. Eikä se koskaan palaa.
Minun nykyinen kotipaikkani on siellä missä itse asun ja elän, en menneisyyden muistoissa.
En ole muodin orja, joka ajaa ihmisiä takaisin juurilleen. Antaen kuvan, että se kuuluu olla niin.
Kelaisinko pyörätuolilla nurmikolla, huristelisin sähkärillä sorakujia ja tuskailisin enemmän.
Asumisen viihtyvyys, tunne mikä on itsellä sisällä itsessä.
Muuttaisinko kotikunnaille als-sairaana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti