sunnuntai 15. huhtikuuta 2007

Asunto vai koti

Koti on mielen ja kehon olotila.

Kotona, vihdoinkin.
Eteinen otti vastaan hilaisuudella, makuuhuoneessa seinistä tapetit olivat edelleen osittain irronneet, kylppäri/wc -yhdistelmä on toivoton tapaus. Olohuoneesta pääsi pieneen keittokomeroon. Haju asunnossa oli se karmean tuttu, joka tuli olohuoneen alla olevasta autotallista. Siellä haisi vuosien katkut ja tuoreet kaasut. Kilpa-auton trimmauspaikka. Istuin olohuoneen sohvalla. Kotona turvassa.

Niin, koti vai asunto. Onko se minulle helppo kulkea, turvallinen?


Muistiin tuli vuoden takainen tapahtuma, kun jouduin turvautumaan pyörätuoliin. Olin kaatunut työpaikallani ja vasen käteni oli pois pelistä. Se käsi joka oli turvani ja tukeni. Silloin tuli ensimmäinen pyörätuolini.
Ongelma oli se, etten päässyt pyörätuolilla keittokomeroon tai kylppäri/veskiyhdistelmään.

Suuri tuska tuli eteen kun jouduin raahaamaan pyykinpesukoneen kylppärin ovelle eteiseen ja kiinnittämään johdot ja vesiletkut paikoilleen. Koneen lingotessa, piti istua sen päällä, ettei se pompi. Niin ja se amme siellä kylppäri/veskissä.
Istuma-amme ja minä pääsin siihen kohtalaisilla tempuilla.
Seisoin altaan matalassa päässä ja suihkutin itseäni. Hups, olin pienessä tilassa ammeen pohjalla. Missä minun jalkani? Taas jälleen tilanne, josta ei jäänyt mielikuvaa, miten tämä tapahtui.
Paikka oli pieni ja minä iso ihminen siellä pohjalla. Miten ihmeessä jalkani olivat mutkalla, olivatko ne kumia. Tajusin nousevani pystyyn ähkien ja puhkuen, älkää kysykö miten nousin.

Ja se piha. Mäki ja portaat ulkona, piha joka talvella oli karmea terveelle, saati sitten heikoille jaloille omaavalle ihmiselle. Pihaa ei pidetty talvella kunnossa, oli välillä pelkkää jäätä tai valtava kinos lunta, niin tai epämääräistä mömmöä.

Asuntoa olin hakenut jo vuoden, mutta turhaan. Rahaa ei ollut ostaa omaa asuntoa, joten vuokramarkkinat olivat minulle in. Turhaa sitä asuntoa hain, kaupunki ei ollut innokas auttamaan siinä asiassa. Raha vai asenteet !
Talvi on tulossa ja liikkuminen huononee. Pyörätuolilla ei portaita nousta, eikä renkaissa ole nastoja.


Tämä asunto ei tunnu kodilta. Sen huomasin, kun muutettuani tähän asuntoon, jäi monta muuttolaatikkoa avaamatta.


Mitä minä teen? Mistä löydän paikan, jossa on helppo asua ja joka on minulle koti? En ole valmis hoivattavaksi palvelutaloon. Tahdon vielä olla itsenäinen.

Ei kommentteja: