Tunteet ja keho tekevät ihmisen.
Kuinka käytännön asiat voivat saada aikaan tuskan ja kipeän itkun. Kuinka usein ovat haarukat, veitset, lusikat lentäneet keittiön pöydälle. Lattialle tipahtanut paperi ei naurata tai ruoka kulkeutuu lattian kautta elimistööni.
Kaikki odottavat minun ymmärtävän heitä, kun kynsi katkeaa, tai on ruma nenä, tai kampaaja teki hiuksista väärän väriset. Ei ole parempaa autoa, kuin on naapurilla. Vaatteet eivät ole muodin mukaisia, tai työmatkakyyti ei ole niin kuin haluaa.
Kolmannen kerroksen hissin ovella seisoo trimmattu mies, menossa kuntosalille kassinsa kanssa. Ottaa hissin edestäni. Menisin portaita alas, mutta sähkäri ei taivu siihen. Minä ymmärrän miestä, tai ainakin yritän ja vaikenen. Sanon; mene sinä ensin. (hissiin ei minun lisäkseni mahdu kuin avustajani).
Miehellä on toimivat jalat ja minulla... aikaa??
Kauppakeskuksen invawc oli varattu. Odotin ja odotin, ajattelin, että siellä on rajotteinen ja hidas liikkeissä.
Ovi avautuu.... sieltä tulee nuori kävelevä nainen ulos. Vieressä on 10 wc-koppia käveleville naisille.
Hänestä, hänellä on oikeus kaikkeen. Vaikenen!
Tässä päivässä ... en jaksa esittää, että kaikki on hyvin. Sillä ne eivät ole hyvin.
Tänään... itken!
2 kommenttia:
Niin kenellä on aikaa?????????!!!!!!
Sitä odotetaan olevan sillä sähkärissä olevalla. Mutta päivät käyvät kuitenkin liian lyhyiksi, kun kroppa ei toimi ja kaikki tekeminen on niin hidasta. Turhat odottamiset vähentää sitä vähääkin toiminnallisuutta, mitä on jäljellä. Ne vievät myös aikaa niiltä pieniltä hetkiltä, jolloin voisin vielä nauttia elämästä
Sinä tällä hetkellä suhteellisen terve ihminen elät todennäköisesti vuosikymmeniä. Minä alsia sairastava jonkun vuoden, kuukauden, viikon tai päivän. Haluatko antaa minun käyttää lopun aikani mahdollisimman hyvin? Vai onko sinulla liian kiire?
~*~
Lähetä kommentti