Ystävyys on aarrearkku.
Avasin arkun ja löysin aarteita. Entiset työkaverini, ei kun, nykyiset ystäväni. He eivät ole hylänneet minua sairauden tullessa tai työn mennessä. Iso halaus heille.
Kuinka suuresti nautin naurusta ja siitä yhdessäolon ilosta, välittömästä ja rentouttavasta ilmapiiristä. Sitä oli eilinen vierailu.
Aarrearkusta löysin ilon kyyneleet ja kadonneet vatsalihakset.
Sairauden myötä moni ystävyys saattaa päättyä, syystä tai toisesta. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta aina en jaksa. Omat voimat eivät riitä, koska omassa tilassa on jaksamista liikaakin. Haluan kuitenkin yrittää parhaan kykyni mukaan.
Muistan erään puhelun juuri ennen tätä diagnoosia. Tämä ex-ystäväni haukkui minut, että en ymmärrä sairasta ihmistä ja myös valehtelen.
Olin ihan ymmällä. Hän väitti lukevansa joka päivä minun sairaudestani. Silloin eivät edes lääkärit tienneet mikä minulla on.
Olin vielä enemmän hämmentynyt. Mitä minä valehtelen?
Syy tähän käyttäytymiseen on jokin, mutta tähän päivään mennessä en ole saanut selville syytä. Hän kielsi minua soittamasta, joten...
Pelko, kuinka kohdata sairas ihminen, on varmasti yleisin. Pelon olemassaolo on luonnollista, mutta siitä puhuminen on joillekin vaikeaa. Puhuminen helpottaa tunnetta ja antaa uutta näkökulmaa tilanteeseen.
Avasin arkun ja löysin aarteita. Entiset työkaverini, ei kun, nykyiset ystäväni. He eivät ole hylänneet minua sairauden tullessa tai työn mennessä. Iso halaus heille.
Kuinka suuresti nautin naurusta ja siitä yhdessäolon ilosta, välittömästä ja rentouttavasta ilmapiiristä. Sitä oli eilinen vierailu.
Aarrearkusta löysin ilon kyyneleet ja kadonneet vatsalihakset.
Sairauden myötä moni ystävyys saattaa päättyä, syystä tai toisesta. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta aina en jaksa. Omat voimat eivät riitä, koska omassa tilassa on jaksamista liikaakin. Haluan kuitenkin yrittää parhaan kykyni mukaan.
Muistan erään puhelun juuri ennen tätä diagnoosia. Tämä ex-ystäväni haukkui minut, että en ymmärrä sairasta ihmistä ja myös valehtelen.
Olin ihan ymmällä. Hän väitti lukevansa joka päivä minun sairaudestani. Silloin eivät edes lääkärit tienneet mikä minulla on.
Olin vielä enemmän hämmentynyt. Mitä minä valehtelen?
Syy tähän käyttäytymiseen on jokin, mutta tähän päivään mennessä en ole saanut selville syytä. Hän kielsi minua soittamasta, joten...
Pelko, kuinka kohdata sairas ihminen, on varmasti yleisin. Pelon olemassaolo on luonnollista, mutta siitä puhuminen on joillekin vaikeaa. Puhuminen helpottaa tunnetta ja antaa uutta näkökulmaa tilanteeseen.
Ajatellen.
Ihminen sairastuu ja elämä muuttuu. Jotkut ystävät katoavat iäksi, jotkut jäävät taustalle roikkumaan hyvän päivän varelle ja aidot ystävät ovat rinnalla kulkijoita ilossa ja surussa.
Miksi hylätä juuri silloin kun toinen tarvitsee ihmistä lähelle?
Itselläni on asiat hyvin, mutta ajattelen niitä ihmisiä, joilla ei ole sairaudessa ystäviä. Ovat hylänneet.
Voin vain kuvitella, miltä tuntuu olla totaalisesti yksin, seurana vain sairaus.
Sairastaviakin on monenlaisia. Joku ei halua näyttää tuskaansa, sitä muutosta, jonka sairaus on tehnyt. Uusi pelottava asia.
Sairastuneena olen lohduttanut joitakin ystäviä. Heidän pelkonsa on hälventynyt ja nyt on ystävyys syvempi.
On vaikeaa kohdata oma sairaus ja tuskaa lisää jos ystävät katoaa.
Tunnen eläväni, vaikka joskun vajoan syvälle pahaanoloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti