Tuntemuksia, tunteita, ajatuksia

Muistissa kuvia, välähdyksiä. Elämässä kiinni, kaikesta tuolimatta.

Saadessani diagnoosin mieleeni pesiytyi ajatus ja päätös. Tahdon lopettaa elämisen ennen kuin menee vaikeammaksi. Aivoissa oli vain yksi ajatus, haluan pois, siitäkin huolimatta, että valitsin elämän.

Pelko ja paniikki nakersivat mieltäni ja minä olin antaa niille vallan. Olin omassa tuskassani itsekäs, ajattelin vain helpointa tilaa itselleni. Sokkivaihe päällä, enkä osannut ajatella elämään huomenna.

Itse koen, että on järkevää ja hyvä kertoa vaikeista asioista rehellisesti, mutta myös myönteistä kuvaa pitää painottaa.

Ihminen on kuitenkin omituinen otus, vain ikävä asia on ainoa totuus. Se ihmisluonto.

Tuosta päivästä on kulunut jo reilu 5 vuotta ja olen edelleen täällä. Kauhuksi vai iloksi? Siinä on eri tahoille pohtimista. Hih.

Tänään en ajattele niin kuin sinä päivänä. Olen käsitellyt itseni kanssa aisoita ja puhunut läheisteni sekä ystävien kanssa tunteistani, kuin myös ammattiauttajan kanssa.

Eutanasia on ihmisille vaarallinen sana, joka aiheuttaa monia tuntemuksia. Tuona mustana päivänä olisin voinut tahtoa sen itselleni (jos se olisi ollut laillista), mutta jokin sisälläni sanoi, pysähdy ja mieti tarkkaan. Olenko varma, että se on ainoa ratkaisu?

Paniikki ja pelko yhdessä ajavat väärään suuntaan, joka saa aikaa vääristyneen kuvan tilanteesta. Aika, kaikesta huolimatta, tekee ihmeitä. Mieli työstää asioita ja saattaa käydä niin, että mieli muuttuu ja elämän halu voittaa.

Mielestäni eutanasia on hyvin henkilökohtainen ja siitä puhuminen koetaan tabuksi ja vaikeaksi. Kuitenkin sen olemassaolon mahdollisuus saa ajattelemaan elämän myönteisesti. Mahdollisuus valita, ilman muiden tai itsensä syyllistämistä.

Minulle elämä on arvokas lahja, jota haluan vaalia parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan. Kieltämättä on päiviä, jotka musertavat mieleni ja jättävät jälkensä kehooni.
Eihän se ed. elämäni (siksi sanon aikaa ennen diag.) ollut helppoa, eikä siis nytkään.

Kaikki oli silloin elämää ja tänään elän elämääni. Edelleen on pelko olemassa, mutta paniikista olen päästänyt irti.

Puhuminen asiasta autaa. Antaa itselle mahdollisuuden.